Päivä 1
Tänään on varmuuskopioden tekopäivä joten olen vattumaisella tuulella.
Mikrotukena olemisessa on kuitenkin hyvät puolensa, ohjaan varmuuskopiot
suoraan nulliin. Se on paljon tehokkaampaa työskentelyä, minun ei tarvitse viiden
minuutin välein vaihtaa nauhoja asemaan. Kun se nopeuttaa varmuuskopioiden
tekoa niin se ei voi olla huono asia?
Puhelin soi. "Tiedätkö miksi serveri toimii niin hitaasti?" hän kysyy.
"Jaa-ah, syy varmaan piilee..." ja katson päivän tekosyykalenteria
"....kellotaajuudessa."
"Täh?" käyttäjä sanoo yllättyneenä ja on erittäin tyytyväinen kun ei
tiedä mistä on kyse. Hän jatkaa "Milloin se korjataan?"
"Korjataan? Serverillä on yli 300 käyttäjää ja yksi niistä olet sinä.
Älä ole niin itsekäs, älä käytä serveriä ja anna muille mahdollisuus!"
"Mutta minun tutkimustulokseni pitäisi olla valmiina huomenna ja
minun tarvitsee ainoastaan tulostaa yksi sivu..."
"TIETENKIN! Senkun jatkat vaan itsekkyyttäsi".
Suljen puhelimen.
Luulisin että ihmiset oppisivat lopettamaan minulle soittamisen..
Puhelin soi, arvaan että se on taas sama käyttäjä.
Tämä ärsyttää minua, joten muutan ääntäni ja vastaan puhelimeen...
"Palkanlaskenta"
"Anteeksi, minulla on väärä numero."
"Niinkö? Mikä on sinun nimesi kaveri? Tiedätkö että turhat puhelut
maksavat rahaa? Tiedätkö? Minä olen yhtiölle velvollinen vähentämään
tuhlaamasi aikasi, minun tuhlatun aikana ja puhelinkulut sinun palkastasi!
Kun olen sen tehnyt niin lopulta sinä olet meille velkaa. Mikä on sinun nimesi?
Äläkä valehtele, meillä on soittajan numeron tunnistus käytössä!!"
Kuulen kuinka puhelin putoaa maahan ja joku juoksee nopeasti. Hän
ilmiselvästi hankkii itselleen alibia menemällä Pertun toimistoon. Katson
tietokoneelta hänen käyttäjänimensä ja etsin hänen osastonsa talossa.
Soitan Pertun sihteerille." Haloo?" hän vastaa.
"Terve, Sami mikrotuesta täällä. Kuuntele tarkkaan, kun joku mies
kohta juoksee toimistoosi noin kymmenen sekunnin päästä niin
voitko kertoa hänelle viestin?"
"No enköhän..." hän vastaa.
"Kerro hänelle että hän voi juosta mutta ei piiloutua."
"Ok..."
"Ja älä unohda tehdä sitä, minä en haluaisi kertoa sinun
kotihakemistossasi olevista treffi-ilmoituksista..."
Kuulen kuinka hän naputtelee näppäimistöään...
"Älä vaivaudu, minulla on kopiot niistä. Ole
kiltti pervo ja lähetä viesti eteenpäin.."
Hän sulkee puhelimen sanoen "Tietenkin". Ja kurjinta koko asiassa on
että minä vain arvasin noista treffi-ilmoituksista.. Nappaan kuitenkin kopiot
niistä, sen pitäisi olla hyvää iltalukemista.
Vilkaisen koneeni monitoria ja huomaan että varmuuskopiot ovat valmistuneet
ennätysajassa, 4.41 sekuntia. Moderni teknologia on ihanaa, eikö?
Toinen käyttäjä soittaa.
"Tarvitsee tilaa" hän sanoo"
"Muuta Lappiin" vastaan.
"Ei kun tarkoitin siis kovalevytilaa, typerys."
Kuulinko oikein? Joku käyttäjä hakkui minua typerykseksi?
Vastaan "Olen erittäin pahoillani", samalla äänensävyllä kuin
iltapäivälehdistön toimittaja sen sanoisi ennen aloittaessaan päivän ykkösjuttuun
haastattelemista. Jatkan "Mutta en oikein kuullut tuota mitä sanoit".
Kuulen selvästi kuinka hiki alkaa valua ja käyttäjä tuntea pelkoa,
hän tietää olevansa mennyttä kalua. Hän vastaa "Ööö, sanoin että voisinko saada
lisää levytilaa, kiitos".
"Toki, odota hetki".
Kuulen kuinka hän pistää käden puhelimen mikrofonin eteen ja huokaisee
helpotuksesta...
"Nyt sinulla on paljon tilaa".
"Kuinka paljon?"
Aaargh! Tämä alkaa todellakin vatuttamaan minua!
Hän ei pelkästään halua lisää levytilaa, he haluavat tarkistaa sen, sitten
korjata minua jos eivät ole saaneet tarpeeksi. Heidän pitäisi olla täysin
tyytyväisiä siihen mitä minä annan.
"Sinulla on yhteensä neljä megaa"
"Vau, yhteensä kahdeksan megaa!" hän sanoo tyytyväisenä omiin neuvottelutaitoihinsa.
"Ei" minä keskeytän ja sanon "Neljä megaa".
"Täh? Mulla oli ennestään neljä megaa tilaa? Kuinka minulla voi olla nyt neljä megaa tilaa?"
En sano mitään, suljen puhelimen. Kyllä hän tajuaa sen...
Päivä 2
Istuskelen tuolilla makoisassa asennossa pelaillen Quakea ja joku
ääliö soittaa minulle. Vastaan puhelimen. "Haloo"
"Kuka tämä on"
"Se olen kai minä", vastaan asiakaspalvelukursseilla oppimallani tavalla.
"Minä kuka?"
"Onko tämä joku leikki?" vastaan yrittääkseni pelastaa keskustelun oveluuden
edukseni. Mutta se ei auta, olen HÄVINNYT. Ja vihainen...
"Mitä voin tehdä sinua auttaakseni?" kysyn kohteliaalla äänellä
(idioottikin tajuaisi että tämä on selvä merkki vihaisesta mielentilastani).
"Haluaisin tietää onko meillä yksi ohjelma asennettuna.."
"Mikä ohjelma?"
"Se on nimeltään 'Ami Pro', jonkunlainen tekstinkäsittelyohjelma."
Kirjoitan nopeasti 'deltree amipro' ja vastaan "Ei ole, meillä oli kyllä ennen..".
"Niin ja sitten toinen juttu. Voisiko minun kotihakemistostani ottaa varmuuskopiot
nauhalle jonka voisin viedä kotiin, ettei mitään katoa jos pahin tapahtuu.."
"Pahin?"
"No, jos niinkuin ne tiedostut tuhoutuvat tai jotain..."
"TUHOUTUU? Älä huolehdi, meillä on varmuuskopiot!" > (No, mitäs meni suututtamaan minut)
"Mikä on käyttäjätunnuksesi?"
Hän kertoo tunnuksensa, uskomaton idootti.
Naputtelen näppäimistöä hetken...
"Sinulla ei ole yhtään tiedostoja kotihakemistossa!" sanon teeskennellen yllättynyttä.
"Kyllä minulla on, katsot varmaan väärään paikkaan!"
No johan on, ensin hän pilaa Quake-pelini ja sitten vielä kutsuu valehtelijaksi.
Tarvii kai naputella lisää näppäimistöä...
"Voi ei, mokasin..." sanon hänelle vilpittömällä äänensävyllä.
Kuulen kuinka hän mumisee "tyypillistä" hiljaa...
Voi ressukkaa, voi voi...
"...minun piti sanoa että käyttätunnusta ei ole!"
"Täh? Kyllä se vielä aamulla oli kun käytin sitä"
"Meillä oli tänään aamupäivällä virus joka tuhosi kaikkien käyttäjien tiedot jotka
>olivat sisällä järjestelmässä" (Hemmetti, tekee tiukkaa olla nauramatta..).
"Se ei voi pitää paikkaansa, minun naisystäväni oli sisällä
järjestelmässä ja käytän hänen tunnustaan nyt."
"Mikä on hänen tunnuksensa?"
Hän kertoo tunnuksen, jotkut ihmiset eivät koskaan opi...
"Joo, hänen tunnuksensa pystyttiin pelastamaan kun löysimme viruksen.
Ainoastaan hänen kaikki tiedostonsa katosivat"
"Mutta..."
"Älä huolehdi, meillä on niistä varmuuskopiot!"
"Luojan kiitos."
"Mutta ne ovat paperille printtatuina, onko sinulla suurennuslasia?
"Nähdään serverihuoneessa. Buhahahaha...."
Ja luuri alas, taas tuli päivän hyvä työ tehtyä.
Päivä 3
Olen työskennellyt niin rankasti että minulla on hädin tuskin aikaa
ajaa autolla kaupunkiin ja katsoa elokuva ennenkuin kerron ihmisille että heidän
tulostuksensa on valmis. Printterillä on niin paljon tulostettavaa että on
mahdotonta saada mitään tulostettua ja lajiteltua, joten poistan kaikki muut
tulostettavat työt paitsi omani.
Elokuvan jälkeen, mikä muuten oli niitä Bertoluccin elokuvia joka
kestää suunnilleen kolme tuntia minkä jälkeen päähenkilö tapetaan
paranormaalissa ilmiössä, palaan takaisin printterien luokse.
Siellä on vain 50 ihmistä odottamassa printterien luona omia
tulostuksiaan ja kaksi minun tulostustani HP Laserjetin päällä. Tuo
on normaali keskiarvo minulle, tosin luulin että olin tappanut enemmän
tulostettavia töitä. Kävelen tulosteiden luokse, kirjoitan taululle
"käyttäjätunnuksia joita pitää tuhota" ja kävelen pois printterin luota.
Kukaan ei valita yhtään, kuten asian pitääkin olla.
Palaan takaisin serverihuoneeseen katsomaan videoita ja puhelin soi.
Tämä taitaa olla jo toinen soitto tänään ja alan raivostumaan.
"Niin?" vastaan puhelimeen ja pysäytän videot.
"Olen vahingossa tuhonnut projektityöni!" sanoo miesääni paniikissa.
"Niinkö? Mikä on käyttäjänimesi?"
Hän kertoo sen minulle. Typeryksiä kaikki...
"Et sinä sitä tuhonnut, minä tuhosin sen."
"Mitä?"
"Minä poistin sen, se oli täyttä roskaa."
"Huh..."
"Ja unohdit muuten ilmoittaa työnanatajalle rikosrekisterisi.."
"Kuinka sinä pyst... Oletko se sinä? Mikrotuki helvetistä!"
"Tottakai, täysissä sielun ja ruumiin voimissa... Sinun ei olisi
pitänyt soittaa. Eikä varsinkaan kertoa käyttäjätunnusta... Eikä sinun
olisi pitänyt lähettää ATK-järjestelmäsuunnitelijalle e-mailia missä
kerrot graafisesti mitä hänestä ajattelet..."
"En ole lähettänyt mitään sellaista..."
"Etkö muka? Mutta kuka voi tietää näinä päivinä...
Älä kuitenkaan huolehdi, kaikki loppuu pian... Kunhan ensin peitän omat jälkeni."
"Mu-mu-mu-mutta..." hän alkaa älkyttää ja suljen luurin sanoen
"Pakkaa tavarasi ja aloita uusi elämä jossain muualla".
Pari sekuntia myöhemmin punainen pöytäpuhelin soi. Se on
toimitusjohtaja ja hän kertoo äsken kanssani keskustelleen henkilön
käyttäjätunnuksen ja mainitsee jotain ilkeästä e-mail viestistä. Hän sanoo
"Tiedät mitä tehdä...", oikein pilkkujen kera.
Heitän kyseisen käyttäjän sähkölaskuun pari ylimääräistä nollaa,
ajatellen että mikä ihme harkintakyvyn puute hänet oikein sai
soittamaan. Myöhemmin selaillessani FBI:n webbisivuja saan idean lisätä
hänen kuvansa vaarallisten ja aseistettujen rikollisten listalle. Pari tuntia
myöhemmin iskuryhmän auto tulee pihaan ja mustapukuisia miehiä ryntää hänen
toimistoonsa...
Päivä 4
Tänään on torstai ja olen hyvällä tuulella koska nyt on palkkapäivä.
Taidan ottaa muutamia käyttäjien soittoja vastaan. Laitan puhelimen
kuulokkeen takaisin paikalleen ja se soi heti.
"Olen yrittänyt päästä läpi useita tunteja" joku huutaa puhelimessa.
"Ei se ei voi olla useita tunteja" sanon laittaessani yhden videokasetin sisään
kuoreensa ja katsoen takakantta "se oli enemmänkin 114 minuuttia.
Kävin pitkän keskustelun toimitusjohtajan kanssa jossa yritin hankkia parempia
laitteistoja käyttäjille". (Eli koukku, siima ja nykäisy...).
"Oi anteeksi"
"Ei se mitään, minä olen kärsivällinen ihminen".
(Teen merkinnän mieleeni että pitää muistaa tehdä hänelle jotain häijyä
tulevaisuudessa).
"Kuinka tiedoston nimeä muuten vaihdetaan?" hän kysäisee.
Jos nyt ei olisi palkkapäivä niin hän saisi kyllä tuntea tuon
nahoissaan mutta nyt vain tyydyn sanomaan "Kirjoita 'del tiedostonimi'".
Puhelu päättyy ja heti kun kerkeän laittaa luurin pois niin se soi uudelleen.
"Haloo?" joku ärsyttävällä äänellä puhuva mies kysyy.
"Heippa vaan" vastaan.
"Onko tämä mikrotuen puhelin?"
"On", vastaan kiltillä äänensävyllä...
"Saisinko sitten tulosteeni. Tarvin niitä heti ja tulostin ne jo
viisi minuuttia sitten, mutta niitä ei ole vieläkään tullut".
Kysyn käyttäjänimen häneltä, otan sen ylös päätteelle ja pienen
naputtelun jälkeen juoksen printterien luokse. Hänen tulosteensa ovat
päällimmäisenä, nostan ne erilleen muista ja kaadan mustetta niiden päälle, mikä
sotkee ne paperit kokonaan mustiksi.
Menen hänen luokseen antaen tulosteet käteen ja sanoen "Anteeksi viive, meillä
oli pieniä tulostinongelmia".
Hän paniikissa kysyy "Voiko ne tulostaa uudelleen?".
Vastaan " Toki, mutta printteri on hiukan tukossa tänään aikaisempien ongelmien
takia ja moni yrittää nyt tulostaa sillä".
Hän kysyy "Voinko tulostaa värilaserilla?"
"Toki, mutta se maksaa sinulle".
Hän vastaa "Ei väliä mitä se maksaa, tämä on kiireellistä!"
Menen väriprintterin luokse ja heitän erikoisen värikasetin sisälle, mitä olen
säästänyt erikoistilaisuuksiin. Se tulostaa kaksi paksua mustaa viivaa keskelle
sivua ja paperin toinen laita on lähes lukukelvottoman vaalea.
Tulostan paperit ja lähden viemään niitä käyttäjän luokse.
"Mitä tapahtui tulosteilleni?" hän kysyy paniikissa. Vastaan että
"Printterillä on tulostetu 47.000 sivua ja värikasetti on täytetty
17 kertaa, tuo on oikeastaan aika korkealaatuinen sivu".
Hän maksaa printtaukset ja alkaa melkein itkemään. Päätän olla
kohtelias ja auttaa häntä sanomalla "Onko sinulla levyllä alkuperäiset työt?".
Hän antaa levykkeen minulle, käyn serverihuoneessa tyhjentämässä korput ja
sanon "4.kerroksessa näyttää olevan printteri jossa on uusi värikäsetti, käy
printtaamassa siellä".
"Hienoa", hän huutaa ja lähtee kävelemään. Pysäytän hänet vielä sanoakseni että
"Pidä korppuja pääsi päällä matkalla, maan magneettinen säteily on tänään melko
voimakasta". Hän ei ymmärrä, mutta tekee mitä käsken.
Tämä voi tapahtua vain Suomessa, siksi Suomen kielellä
Дата добавления: 2014-12-18; просмотров: 124 | Поможем написать вашу работу | Нарушение авторских прав |